Saunavuoro

Kylmä ja pieni pelko kiipesivät yhtä aikaa takkini sisään ja kävivät keskustelun siitä, kummalla oli oikeus isompaan tilaan. Taivas oli melkein yhtä harmaa kuin mieleni oli musta ja vihreänharmaa meri moulotti pikku purttamme edestä, takaa ja sivuilta. Pyysin itseäni miettimään, kannattiko tänään lähteä seuraavaan satamaan. Mietin hetken ja olin sitä mieltä, ettei olisi kannattanut.

Kipparin toivorikas kolme mailia oli toistunut jo muutamaan otteeseen ja sen ainoa tarkoitus oli hälventää huoltani. Painoin silmät kiinni ja pääni vinssiin, suunnittelin olevani siinä perillä pääsyyn asti.

Saarten välissä meri rauhoittui. Rantaan päästyämme navigoin palvelut: puucee, grillikatos, kauppa 700m, jätesäiliö ja tilaussauna, vuorot täynnä. Puhuin meidät klo 23 alkavaan ylimääräiseen vuoroon.

Laiturilla tuuli edelleen kohtalaisesti, mutta kun astui laiturilta saareen, tuuli loppui kuin seinään. Kokeilin tätä pari kertaa todentaakseni havaintoni ja joka kerta tapahtui samoin. Ilmiöstä seurasi, että vaatteet, jotka laiturilla olivat tarpeen, olivat saaressa liikaa.

Tallustimme kauppaan, joka oli auki sinä päivänä muistaakseni tunnin. Sinne olikin kerääntynyt ihmisiä ruuhkaksi asti ja kassalle muodostui jono. Ostimme jäätelöt ja söimme ne kaupan edessä olevalla terassilla. Aurinko paistoi siihen kuumasti. Olin ostanut myös roiskesuojan alle mahtuvan söpön korin pyykkipoikia ja muuta pientä tarviketta varten. Joku nainen kyseli, oliko niitä koreja vielä lisääkin siellä kaupassa. Odotin jo iltaa ja saunavuoroa.

Ilta muodostuikin aika pitkäksi omaa vuoroa odotellessa. Grillailimme, juttelimme jonkun kanssa, vierailimme yhdessä veneessä ja he tekivät vastavierailun meille. Narrasin pilkillä ahvenia, makailin kannella ja odotin.

Ajan virtaa ei voi kiirehtiä eikä hidastaa, se kulkee vääjäämättä omalla vauhdillaan. Pitkältä tuntuvan rupeaman jälkeen kokosin saunanyytin.

Sauna oli rakennettu veden päälle, alaltaan noin 2×3 metriä, punainen, lautaseinäinen ja mustaharjakattoinen. Ulko-oven viereltä pääsi suoraan uimaportaille. Rakennus jakaantui kahteen osaan. Ensin tultiin kapeahkoon pukuhuoneeseen, jonka seinää vierusti penkki ja sen yläpuolella naulakko. Löylyhuoneen nurkassa seisoi kiukkuinen kiuas, jonka kylkeen oli asemoitu lämminvesivaraaja. Lauteilla oli erilaisia kantoveden säilytysastioita, löylykiulu, kauha ja keppu. Katonrajan pienet ikkunat osoittivat lahdelle. Tila huokui puhtautta.

Päivän hehku oli mennyt jo menojaan, mutta pohjolan yövalo keskikesällä riitti hyvin ulkona kulkemiseen ja kiukaan luukusta loimuvassa tulen kajossa saunottiin. Hehkuhiilenkuumat saunan lauteet piti valella vedellä ensin. Seinään ei voinut nojata. Lisää löylyä.

Upotin tulikuuman ja punaisen kehoni tuulen sekoittamaan viileään veteen ja sieltä takaisin lauteille. Flow. Tätä jatkui jonkin aikaa. Kylmänarka vilukissakippari nähtyään silmieni oudon hehkun sekä läpikäytyään analyyttisloogisen ajatusketjunsa alkoi tehdä samaa. Yleisesti ottaen, ihminen pyrkii pysymään elossa, vaikka välillä kirpaisisikin.

Päivästä painui väkevä muisto mieleen. Voimakkaat, osin vastakkaiset tunteet ja yksinkertaiset tapahtumat kesäisessä luonnossa tärkeän ihmisen seurassa muodostivat kokonaisuuden, josta ei puuttunut mitään.