Sataa

Kun etelässä sataa keskellä talvea viikko tolkulla vettä ja ihmisen tekee mieli hiihtämään, niin algoritmisen ajattelun mukaan, seuraamalla seuraavaa reseptiä, pääsee etelän tyttökin ladulle. Kaiva sukset esille, tarkista monot. Pakkaa villasukat ja korvat peittävä pipo laukkuun. Ota kaveriksi mukava mies. Ja lopuksi, aja sataa, lennä, ota bussi tai juna kunnes lunta tulee vastaan. Ongelma ratkaistu.Continue reading “Sataa”

Murhatarina helmassa ja muuta jouluista

En ole yleisesti erityisen jouluttelevaa tyyppiä, mutta tänä erikoisena vuonna 2020 joulun aika on inspiroinut minua monin eri tavoin. Aidon näköinen muovikuusemme pääsi paikalleen jo pikkujouluna ja keittiöön ostin pienen pöytäkuusen, jonka säihkettä ihastelen kokkailun lomassa. Jouluperinteisiimme liittyvät hyvä ruoka, lahjojen antaminen ja koristeet (ei puhuta joulusiivouksesta nyt mitään). Päätin panostaa pipareihin. Niistä tuli enkeleitä,Continue reading “Murhatarina helmassa ja muuta jouluista”

Matka kuin matka

Työmatkani kesto on noin 15 minuuttia ruuhkattomana aikana autolla ajaen. Sen kuluessa pääsen kantakaupungin hieman ahtailta tieosuuksilta Helsinkiin vievän moottoritien alkupäähän. Sieltä poikkean liittymän kautta kantatielle päästäkseni työmaalleni vievälle seututielle. Käännös vasempaan ja päivän työtehtäviin. Kuulostaa siltä, kuin olisin ajanut matkan monta, monta kertaa. Niin olenkin. Kuulostaa siltä, että sen aikana ei kerta kaikkiaan voisiContinue reading “Matka kuin matka”

Koipi ja polku

Luontoretkeilyn haittapuolia ovat esimerkiksi kaatumiset, paleltumiset, nälkiintymiset ja sieluun syöpyvä ikuinen halu olla vain retkellä. Yhdellä kallioisella retkelläni liukastuin ja mätkähdin polvi edellä graniittiin. Sain ison mustelman ja ihorikkoja. Retkeilyhousut ja merinovillaiset kalsarit säilyivät onnekseni ehjinä. Polvi sai paljon huomiota. Annoin sille jäätä, särkylääkettä ja kohoasennon. Samalla mietin, miten mahtaisi seuraavaksi päiväksi suunnittelemani pidemmän retkeniContinue reading “Koipi ja polku”

Yksinäinen honka

Kolin kansallispuistossa on minulle yksi himoittava näkymä, Mäkrän reitin varrella sijaitseva paikka, jossa Järnefelt maalasi Maisema Kolilta -nimisen teoksensa. Olin viritellyt Kolin-retkeä jo pitkään. Varannut huoneen ikkuna Pieliselle päin, käynyt Ateneumissa kyynelehtimässä kyseisen kansallismaiseman äärellä ja ikuistanut sen iPhoneeni, matkan lähetessä tutkinut sääkarttoja ja esittänyt toiveen sateettomasta retkipäivästä. Kaikki, jotka tuntevat minut hyvin tietävät, ettäContinue reading “Yksinäinen honka”

Tarkat roiskeet

Kävelin kaikessa rauhassa Helsingin rautatieasemalla laiturilla nimero 10 kohti Joensuun junaa, kunnes jotakin räpsähti päälleni taivaalta. Taivaan ja itseni välissä oli Esa Piirosen suunnittelema lasikatos, jonka teräsrakenteisiin siivekkäät olennot pääsevät lepuuttelemaan tai muutoin vaan viettämään aikaa ja päästämään kehostaan gagia, skeidaa tai millä nimellä ulostetta halutaankaan kutsua. Katsahdin siis välittömästi ylös, mutta se oli turhaa,Continue reading “Tarkat roiskeet”

Tyhmän päivän kiva loppu

Vietin viikonloppua väsyneisyyden ja jonkun taudin rajamailla. Yritin pyykätä kesäpaikan suurta lakanapyykkiä taloyhtiön pesutuvassa päivänä, jona nukuin pommiin. Ajan olisi pitänyt pysähtyä, jotta kuivaushuoneen kapasiteetti olisi riittänyt kahdeksan pyykkikoneellisen kuivaamiseen kello iltayhdeksään mennessä (taloyhtiömme natsihallitus on asennuttanut valvontakamerat myös pyykkitupaan). Näin olin saanut aikaan valtavan määrän hieman kosteaa pyykkiä, jota levitin ympäri kotia loppukuivumaan, silitin,Continue reading “Tyhmän päivän kiva loppu”

Buoyancy prosessissa – olemisen opettelu

”Tarvitsen kymmenen kiloa.” ”Whaaat??? Korkeintaan kahdeksan.” ”Ei käy, nousen pintaan kuin korkki.” ”Sinulla on joku ongelma.” ”Hei! Tämä on vain yksi monista.”  Muistot espanjalaisen instructorin tyhjentävästä avautumisesta  kerran (tankissa 20 baaria) palauttivat ne kaikki mieleeni. Mutta nyt olin kohdannut aristotelisen hyve-etiikan tiivistymän, viisauden ja lempeyden ilmentymän nuoren kreikkalaisen instructorin tavassa kertoa minulle, miten minun oikeastaanContinue reading “Buoyancy prosessissa – olemisen opettelu”

Mustikasta

Mustikkaa ylistetään vuolain sanankääntein. Sitä kutsutaan metsien kultakimpaleeksi runsaiden terveysvaikutustensa vuoksi. Niiden poimiminen on nautinto ja varsinkin syöminen pitkin talvea. Mies, jonka kintereillä ravaan pitkin metsiä lausui, että kansallispuistoissa ei saa kerätä sieniä eikä marjoja. Tämä järkytti mieltäni siinä määrin, että unohdin kokonaan Googlen, jonka avulla olisin voinut heti kumota väitteen siinä polun kummallakin puolenContinue reading “Mustikasta”

Parasta (?)

Huolien, murheiden ja muiden synkkyyksien keskellä kannattaa keskittyä elämää voimaannuttaviin ja mielihyvää tuottaviin juttuihin. Itselleni kesä toi valon ja iloisia tapahtumia, mutta en tiedä mikä niistä on kaikkein paras. (Kaikkein parhaan määrittelemiseen liittyy hehkutus, jossa mukavaa tuntuu seuraavan vielä melkeinpä ilon ylittävä mukavampi, mutta siltikin on vaikea arvioida, kumpi oli toista parempi). Tähänastisen kesän pilkunkirjoittajanContinue reading “Parasta (?)”

Create your website at WordPress.com
Get started