Kesäpaikkaamme vievän tien kummallakin puolen kasvaa tiheä ruusupensaikko. Ruusu pengertää noin 50 metrisen osuuden ja sen tien puolelle työntyviä oksia katkotaan vähän väliä. Sormenpäistä nypitään kaksinkertaisten puutarhakäsineiden läpi puskeneita piikkejä.
Rosa rugosa, tutummin kurtturuusu, on luokiteltu Suomessa erittäin haitalliseksi vieraslajiksi. Sen maahantuonti sekä myynti kiellettiin jo muutama vuosi sitten ja nyt maanomistajia velvoitetaan hävittämään se mailtaan.
Tämä puutarhan sitkein olento ei häiriintynyt superkesän 21 helteistäkään. Se kukki kukkimistaan, versoi uusia elinvoimaisia haaroja ja availi tummanvihreinä kiilteleviä kurttulehtiään, kunnes sitä alettiin sahata, katkoa, kaivaa ylös penkereestä juurineen. Sen tyviin sidottiin köysiä, jotka kiinnitettiin auton vetokoukkuun. Juurakkoa irtosi ja samalla tien pengerrystä lonsoi ojaan…Näitä toimenpiteitä tehtiin, kunnes joltain meni selkä. Kaadettua pensaikkoa ajettiin takapihalle ja siitä muodostui melko korkea pitkulainen saareke.
Oltuaan noin kuukauden päivät paahteessa kasan väri oli vaihtunut ruskeaksi ja lehdet olivat kuivahtaneet käppyröiksi. Mietimme erilaisia hävittämisvaihtoehtoja. Polttaminen ei tullut kuuloonkaan, eikä kompostoiminen. Päätimme kärrätä kasan peräkärryllä kaatopaikalle. Olen alistunut viettämään jokaisena kesänä vähintään yhden päivän kaatopaikalla ja tämän kesän kaatisteema olisi ympäristöllis-lainkuuliaisuus.
Päivä oli tietysti kuuma jo siinä vaiheessa, kun aloimme miettiä takapihalla makoilevan piikkikasan saamista etupihalle, missä peräkärrykin oli. Laskin, että vähä vähältä kottikärryillä kuskaaminen olisi vienyt koko päivän, joten päädyimme laahaamaan sen yhtenäisenä könttänä suurien kevytpeitteiden avulla.
Laskostelimme kevytpeitteen ruusukasan toiselle puolelle, kohotimme kuivaa kasaa rautaharavalla ja ties millä saadaksemme rullattua peitteen sen alle. Vajasta löytämälläni köydellä sidoimme kasaa yhteen. Sitten enää noin 70 metriä ja ruusut olisivat peräkärryn luona. Peräkärry oli vielä kaukana, se saatiin työnnettyä vähän lähemmäksi.
Noin 30 cm kerrallaan saimme kiskottua ruusuja kohti etupihaa. Se vei oman aikansa ja aurinko porotti niskaamme armotta. Tuli sekin hetki, kun kasa oli saatu peräkärryn taakse, mutta sen nostamiseen tarvittiinkin kekseliäisyyttä. No, kaksi tohtorikoulutettua yhdessä voittaisi haasteen. Voittoon tarvittiin vielä rautakankea taakkaa kohottamaan ja keventämään sekä kottikärryjä, joiden avulla vähennettiin kitkaa ja lopulta peräkärryn kansi lyötiin kiinni.
Itseemme melko tyytyväisinä ajelimme kuntayhtymän kaatopaikalle. Kerroimme, että lastina olisi kurtturuusua ja että nyt se tuotaisiin tänne näin hävitettäväksi. Kaatopaikan täti totesi lakonisesti, etteivät he ota vastaan jätettämme. Sen kukat, nuput ja juuret olisi pitänyt katkoa ja laittaa pienempiin muovipusseihin. Ne muovipussit ja ruusun muut osat erikseen kaatopaikka olisi ottanut hävitettäviksi. Päähän liimaantuneen tukan alla löi hetken tyhjää, mutta vain hetken. Sanoin, että nyt soitetaan toiselle kaatikselle ja tarjotaan lastiamme sinne. Kyllä, he ottavat kurtturuusua vastaan, hetkinen vielä tarkistan, sanoi kesätyöntekijä.
Meille oli ajan rientäessä muodostunut myös toinen huoli, nimittäin olimme sopineet kavereiden kanssa illallisesta Teinissä. Pöytä oli varattu klo 17.00 ja nyt näyttikin siltä, ettemme millään ehtisi ajoissa ajaa toiselle kaatopaikalle ja sieltä suihkun kautta syömään. Soitimme kavereille ja kerroimme, että olemme tulossa ja että kaikki selviää aikanaan…
Seuraavalle jäteasemalle saavuttuamme muotoilin kasvoilleni erittäin viattoman ilmeen. Helpotus oli suuri päästyämme tarkistuspisteeltä eteenpäin sinne missä tulisi aivan kohta koittamaan vapautus. Meidät ohjattiin peruuttamaan jonkinlaiselle luiskalle, jonka päässä ammotti kuilu. Sinne kuiluun pudotimme kielletyn ruusumassan, mutta kaatopaikan työntekijä motkotti, että kukinnot, nuput ja juuret olisi pitänyt katkoa ja laittaa pienempiin muovipusseihin. Että voi lainkuuliaisuus olla joskus hankalaa!
Suihkussa lattiakaivoon valui hien ja lian ohella päivän rasitukset. Puhdas mekko päälle ja menoksi.
Kaverit olivat jo vähän aikaa istuneet pöydässä, kun saavuimme anteeksi pyydellen. Teimme tilauksen ja aloimme kertoilla päivän tapahtumista. Siinä syödessämme aiheet ja ruokalajit vaihtuivat, mutta jossain vaiheessa pariskunnan rouva mainitsi, että kurtturuusuja on kahta lajia, kurtturuusu ja tarhakurtturuusu, ja että niitä on joskus vaikea erottaa toisistaan. Mielenkiintoni heräsi välittömästi. Googlasimme ruusuja ja vertailimme omia ruusujamme kurtturuusuihin. Meidän ruusumme olivat sallittuja tarhakurtturuusuja.
Pilkku 