Jää

Tuli vastaani sekin päivä, jona jään piti antaa periksi. Maaliskuinen aurinko koski maisemaa ja sai jään liikkumattomat toisissaan kiinni olevat vesimolekyylit, heksagonaaliset kiderakenteet, murtumaan. Näin riite, roukko, komojää ja teräsjää sekä kaikki muutkin jäiset pinnat muuttuivat pehmeiksi astua. Sulavesi virtaili pois ja sitä haihtui ilmaan. Keväisestä maasta törrötti edellisen kesän ruskeankellanharmaita kuolleita kasvinosia. Ja koirankakkaa. Mietin, mikä muu aine kuin vesi voi muuttaa olomuotoaan edestakaisin menemättä pilalle? Kaikki metallit?

Tuntui melkein kummalta kävellä siinä pehmenneiden jäiden päällä, sillä vain pari päivää aiemmin olin ollut illalla hiihtämässä kiristyvän pakkasen puremia sormissani.

Ulkoilu eri säissä onkin nykyään ainoa kodin ulkopuolinen huvi. Kotoilu ja etätyö ovat muuttuneet arkipäiväisiksi. Olen perustanut kotiini pienen ja vaatimattoman kuntosalin. Olen alkanut ostaa kirjoja ja lukea enemmän. Olen vaipunut neuloosiin. Yhdeksänsien villasukkien jälkeen päätin nostaa tasoa ja tilasin kaksi neulekirjaa. Toinen osoittautui sofistikoituneiden mallien salakirjoitukseksi, mutta toinen helpommaksi islantilaisten neuleiden oppaaksi. Löysin netistä kivan mallin ja itseni lankakaupasta, joka oli hämmentävän täynnä naisia. Lopi-lanka (islanninlampaasta valmistettu) oli loppu, mutta lankakaupan täti oli ihana. Hän jaksoi kärsivällisesti laskea lankametrejä malliini, esitteli eri vaihtoehtoja ja keskusteli kanssani väriyhdistelmistä.

Suomalaiset pesevät nykyään käsiään paljon ja saippuaa kuluu. Meilläkin on peräti litran vetoinen herkän ihon käsisaippuapullo lavuaarin reunalla. Saippuaa on kulunut muutoinkin, nimittäin kuudes kausi McLeod’s Daughters pesee murheita ja stressiä yhdistettynä neuloosin potemiseen. Toisella silmällä ihmettelen Drowers Runin farmilla uurastavien naisten mielenterveyden kestävyyttä toisen silmän seuratessa neulomuksen edistymistä. Tähän mennessä farmilla on tapahtunut tulipaloja, myrskytuhoja, läheisten poismenoja, putoamisia, katoamisia, liikenneonnettomuuksia, sydänten särkymisiä, ampumarikoksia, petoksia ja myrkytyksiä, mutta ne naiset vaan jatkavat aitojen korjaamista, juottoastioiden pesua, karjanajoa, karjan myymistä, villojen kerimistä ja kaikkea muutakin. Itse olisin vastaavassa tilanteessa saanut vähintään posttraumaattisen reaktion sekä vakavan masennuksen ja todennäköisesti vetäytynyt työelämästä. Ensimmäinen islantilainen villapaitani valmistui viikossa. Ilman saippuaa se olisi jäänyt neulomatta.

Tätä kaikkea mietin kuuden kilometrin lenkin lähetessä loppuaan yhtä aikaa jään kanssa. Mies, jonka kanssa olin kävelyllä, oli hyvällä päällä. Hän kuiskasi korvaani jotain. Jää jakamaan tämä hetki.