Mustikkaa ylistetään vuolain sanankääntein. Sitä kutsutaan metsien kultakimpaleeksi runsaiden terveysvaikutustensa vuoksi. Niiden poimiminen on nautinto ja varsinkin syöminen pitkin talvea.
Mies, jonka kintereillä ravaan pitkin metsiä lausui, että kansallispuistoissa ei saa kerätä sieniä eikä marjoja. Tämä järkytti mieltäni siinä määrin, että unohdin kokonaan Googlen, jonka avulla olisin voinut heti kumota väitteen siinä polun kummallakin puolen aukeavien loputtomien mustikkamäkien keskellä. Niinpä antauduin kiivaaseen väittelyyn marjanpoiminnan puolesta kansallispuistoissa. Kiista oli pitkä, joten avaan sitä muutamin ottein.
Mies: kansallispuistossa ei saa poiketa polulta viitaten luonnonsuolejulakiin.
Minä: kansallispuiston säännön mukaan pitää kulkea polkuja pitkin, mikään laki ei velvoita. Kuka sitä voisi valvoa??
Mies: eikö sääntöjä pidä sinun mielestäsi noudattaa?
Minä: pitää pääsääntöisesti, mutta esimerkiksi mustikan poiminta edellyttää polulta poikkeamista.
Sitten tuli jotain aivan käsittämätöntä.
Mies: mustikoita saa poimia vähän kansallispuistossa, mutta ei liikaa.
Minä (puun juureen kompastellen): mitä tällä tarkoitat? Saan poimia niitä vähän poikkeamatta polulta vai? Niin pitkälle kuin käsi yltää? Mikä on liikaa? Miten laki SEN määrittelee?
Mies: kyllä voit vähän poiketa polulta, mutta ei niitä mustikoita saa kuinka paljon tahansa täältä poimia….luonto turmeltuu….
Minä (ääni kohoten): jos minä nyt nätisti poimin mustikoita kansallispuistossa, se turmelee luontoa vähemmän kuin Urho Kekkosen kansallispuiston kylkeen raiskattu tunturi, jonka rinteitä pitkin hissihärvelit hinaavat ihmisiä ylös ja jonka kaiuttimista tunkee ainutlaatuisen luonnonympäristön rauhaa häiritsevää kammottavaa musiikkia ja jonka palveluja Herra Mies itsekin mielellään on käyttänyt!
Kiistelyn edettyä etelästä Lappiin muistin Googlen ja luin sieltä ääneen mitä kansallispuistoissa saa tehdä ja mitä ei.
Myöhemmin, tunnekuohun laannuttua, mies tokaisi minun olleen oikeassa. Kansallispuistossa saa poimia mustikoita, mutta joidenkin puistojen omat säännöt voivat rajoittaa luonnonantimien keruuta. Kiitos, että palasit tähän aiheeseen. Reilusti tehty.
Tiedämme kumpikin, että jos elämme ja Luoja suo, kyykimme muutaman viikon päästä selät vimpuloina marjankeruussa. Se on mukavaa puuhaa. Eväät mukana, leppoisaa ajatusten vaihtoa ja mustikkaa moneen smootieen.
Oma mustikkasmootieni on seuraavanlainen (kahdelle):
Yksi banaani
3-4 dl pakastemustikoita
Puoli purkkia rahkaa
2dl jogurttia
2 rkl proteiinijauhetta (maustamatonta)
Blenderillä sekaisin.
Pilkku 