Vuonna 2021 en ostanut yhtään vaatetta. Tämä uusi alkanut vuosi näyttää tässä vaiheessa muodostuvan puolestaan kalustan kierrätetyillä mööpeleillä -vuodeksi.
Muutamme Helsingissä hieman isompaan (mutta kuitenkin monen mittapuun mukaan pikkuruiseen) asuntoon muutaman viikon päästä. Olemme tuhlanneet kaikki rahamme niihin pikkuruisiin neliöihin, joten päätin kalustaa ja sisustaa sen kierrätyskamoilla. Asetin itselleni budjetin, 999€.
Meillä on erilaisia luetteloita tarvittavista tavaroista. Ensinnäkin sohva, se tulee mukaamme vahasta asunnostamme, samoin keittiön lamppu ja pikkupöytä. Lukuvalot seuraavat meitä ja myös blenderi ja Moccamaster kahvinkeitin. Isoäidin vanha villamatto pääsee keittiöön.
Vielä tarvitaan keittiön pöytä ja sen ääreen kaksi tuolia. Parivuode, matto, kattovalaisin, jalkavalaisin, työtaso ja nojatuoli. Haaveissani on myös jonkinlainen taso TV:n alle, vanha TV roudataan Turun kodista.
Uusi kotimme on remontoitu modernilla otteella. Sen vastapainoksi etsin hieman kuluneita, pehmeiden sävyjen huonekaluja ja tekstiilejä. Eräänä iltana ostimme metroliput ja suurin toivein matkustimme Itäkeskuksen kierrätysmestoihin. Saalis oli vaivainen nolla: niukka valikoima rikkinäisiä ylihintaisia mööpeleitä. Sitten muistin Tori.fi:n, sinne siis!
Olen keskittänyt hakuni Uudellemaalle ja Varsinais-Suomeen. Sisällytän ehtoihin myös luokan ”annetaan”. Eihän sitä koskaan tiedä, jos joku haluaa pikaisesti päästä eroon jostakin ihanasta, joka ei ole nuhjuinen, rikki tai kulahtanut. Hakuni osuman on saanut työtuoli, josta ilmeisesti koira on syönyt puolet pehmusteesta ja tuoli, jolla ei voi istua. Jotkut ilmoittavat anteliaisuudessaan puhki-istutusta tuolista tai peräti kahdesta rispaantuneesta istuimesta, jotka on otsikoitu osuvasti ”Ilmainen tuoli” ja ilmoituksessa kerrotaan, että nopein saa ne!
Koska budjettini on rajallinen, olen asettanut hakuihin 25€ maksimin tuolietsinnöissä. Osumat ovat olleet ajoittain sanoisinko, osuvia. Ihmiset pyrkivät pääsemään tavaroistaan eroon mielikuvituksen rajoja koettelevilla mainoslauseilla. Esimerkiksi, kuvassa olevaa valkoista pinnatuolia myydään otsikolla ”Valkoinen pinnatuoli” tai mäntypuista lakattua pikkutuolia otsikolla ”Aito Puinen tuoli”. Jotkut ilmoittajat eivät muista, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Yksi pyytää rikkinäisestä korituolista 8€ ja toisen ilmoittajan korituoli on kokonaan ison tyynyn peittämä, joten tuolin kuntoa ei voida arvioida.
Olen siis etsinyt sopivaa tuolia itselleni keittiöön. Tuolin pitää olla mukava istua ja sellainen, johon voin koota pitkät koipeni. Tärkein ominaisuus on riittävä istumakorkeus, sillä pöytä (30€), jonka olen jo ostanut Torista, on korkea. Pöytä on valtavan kaunis: hieman kulunut musta ovaalinmallinen ja kaarevajalkainen wanha kaunotar. Juuri sellainen, josta olin nähnyt unta (en tosin muista, olisinko nähnyt oikeasti unta siitä pöydästä, mutta ymmärrätte, mitä tarkoitan). Tuolit sen ympärillä saavat olla erilaiset, istumamukavuus ja kauneus ratkaisevat. Budjetissa pitää pysyä silti.
Näen jo itseni siinä pöydän äärellä teekupponen edessäni. Olen ostanut kimpun tulppaaneja ja asettanut ne maljakkoon. Leveällä ikkunalaudalla pöydän takana kasvaa palmuvehka tarjoten näkösuojaa ensimmäisen kerroksen sisäpihan kulkijoihin. Katson silmiin miestä, joka istuu omalla mukavalla tuolillaan ja siemailee omaan juomaansa. Mutta… tuoleja ei vielä ole olemassa, vaikka vasemman käsivarteni nettilihas kiristää Torin selaamisesta.
Yhden tuolikaupan olen jo tehnyt. Pongasin Torissa mustan muovisen keinutuolin puisilla jalaksilla hintaan 30€. Tuoli oli sattumoisin myynnissä naapurikorttelissa ja loikin sinne puolimetrisen sohjon seassa aikaisin aamulla. Siellä oli vastassa perheenäiti, joka kertoi yrittävänsä päästä eroon ylimääräisestä tavarasta ennen muuttoa ja vauvan syntymää. Oih, vauvan syntymää! Vasta silloin havaitsin eteisen täyttävän vauvamasun, sillä katseeni oli kiinnittynyt olohuoneen perällä seisovaan kauniiseen keinutuoliin.
Naapurit tulivat vastaan paluumatkalla kotiin ja naapurinmies huudahti, että olenko onnistunut hankkimaan aidon Eamesin. Een, vaan kopion, mutta ei haittaa! Samana päivän silmäni osuivat johonkin pikkurouvien keskustelupalstaan, jossa ruodittiin designkopioiden epäeettisyyttä. Joku oli sitä mieltä, että kopion ostaminen on moraalisesti VÄÄRIN. Minä katselin lempeästi uutta kiikkuani, johon olin asettanut ruskean lampaantaljan ja jossa on ihana istua ja josta mieskin sanoi, että onpa mukava istuin. Miten voi olla muka moraalitonta vapauttaa perhe ylimääräisestä keinutuolista aikana, jolloin pitäisi muuttaa pian pois ja jonka vauva voi syntyä hetkenä minä tahansa??
Tulevat viikot ovat ratkaisevia 999-haasteen päihittämisessä. Ehdinkö ajoissa kaikkein parhaimpiin Torin antimiin? Osaanko arvioida hinta-laatusuhteita oikein? Osaanko neuvotella kauppahintaa alaspäin, jos se on mielestäni perusteltua? Ja – jos saan nyt hieman modifioida kuulun mäkilegendamme kuolemattomuuksia: ehkä raportoin aiheesta jatkossakin, ehkä en.
Pilkku 