Vapaa

Suljin työmaan oven takanani ja tunsin kevätilman tunkeutuvan sieraimiini, sekä pääni kaikkiin avonaisiin onkaloihin. Se oli samaa ilmaa, jolla tuuli pyyhki maata ja kaikkea mitä siinä on, sekä taivaalla harhailevia pilvenrepaleita pois auringon edestä, joka hieman kevätkalpeana seisoi keskellä avaruutta lupaillen hyvää säätä viikonlopuksi.

Menin kaupan kautta ja siellä ihmiset kiertelivät minua ja toisiaan ja minä heitä. Aasialaisella pikkutytöllä oli suunenäsuojus kasvoillaan. Löysin kaikkea ja kiittelin mielessäni logistiikan ja kaupan työntekijöitä. Saatoin kiittää myös alkutuotannossa ahertavia. Kotona tein tavallisen jauhelihakastikkeen ja söin sitä perunamuusin ja vihannesten kera.

Säätila houkutteli minut metsään ja sain seuraa miehestä, jonka kaulalla roikkui parikiloinen kamera. Löysin lukemattoman määrän värejä ja väreileviä vedenpintoja, mutta kaikkein vaikuttunein olin valosta, joka sai viimevuotisen ruovikon hapsumaiset kukinnot näyttämään kullatuilta ja maahan langenneeseen tammeen kasvaneen sammaleen pinnan puuterilta, joka voisi hetkenä minä hyvänsä nousta tuuleen.

Katselin lasinkirkasta taivasta lehdettömien puiden juurelta oksien lomasta ja katselin sitä avonaiselta paikalta. Näin lokkien liitelevän äänettömästi ja mieleeni tallentui kuva yhdestä. Nokka halkoi ilmaa kaula oikoisenaan ja sen vaaleanharmaanruskeat siipien peitinsulat lepäsivät ilman päällä. Se oli vapaa.