Kaupunkilaistytön ensimmäinen yö maalla

Kevään taittuminen kesäksi tietää monilla tiheneviä käyntejä kesämökillä ja lopulta koko elämän siirtymistä sinne, kunnes iltojen pimeneminen ja viilenevät yöt ajavat takaisin mukavuuksien äärelle kaupunkiin.

Ilta oli lämmin ja kehoni vielä lämpimämpi saunassa makoilun jäljiltä kammetessani jäykkiä lonkkaluitani sivustavedettävän uumeniin. Päivä oli ollut täysi kaikesta puuhailusta ja tuumin, että patja voisi olla hieman paksumpi yrittäessäni saada hyvää asentoa nukkumista varten. Olin kuokkinut kukkamaitani, kiskonut juurineen rönsyleinikkejä ja nokkosia, haravoinut viimevuotisia  kukkavarsia, karsinut kuivia oksia marjapensaista, laajentanut kulkuväyliä, kuljettanut kottikärryittäin jätettä kompostiin, repinyt voikukkapoistajalla kukkivia ja nuppuisia tupsakkeita nurmen seasta ja todennut puuhan toivottomaksi. Sitten sain päähäni häijyn ajatuksen ja muistin puutarhavajan perukoilla olevan voikukkamyrkyn. Niinpä kylvin tuhoa ja kuolemaa voikukkainvaasion niskaan ja seuraavana aamuna näin niiden olevan turpiinsa saaneen näköisiä, lehdet nurinpäin käyrällään elämän riemua vailla.

Olin myös ihastellut nuoria vielä rullallaan olevia kotkansiipiä varjoisan pohjoispuolen kukkamaalla, liilanvihertäviä tiukassa kierteessä maasta ponnistavia kieloja, havainnut särkyneen sydämen vankat nupullaan olevat kukkavanat ja iiristen terävinä sojottavat lehdet. Nuori puutarhani sai minut itsenikin tuntemaan oloni aika nuoreksi. Hetkeksi.

Näihin mietteisiin tuli uni sekaan, kunnes luonto herätti kello kolme. Ajattelin, että jospa käännän vain kylkeä enkä nouse, mutta lopulta oli pakko pukea yöpaidan päälle villapaita ja villasukat jalkaan, sillä ulkona oli neljä astetta lämmintä.

Viileys tunki paidankaulasta sisään matkalla pikkulaan. Piha oli hiljainen. Olin jättänyt puutarhatyökalujani pitkin pihaa. Punaiset kottikärryni seisoivat vajan edessä hiljaa. Harava nojasi saunan seinään. Hiekkalaatikon lelujen leikki oli pysähtynyt, amiraalin lento tauonnut. Pihan rakennukset muodostivat hyyskään menijän ympärille suojaavan piirin, mutta kauempana metsän reunassa vanhan saunan haamumaiset ääriviivat saivat aikaan väristyksiä.

Taipaleeni oli vartioitu oikealta ja vasemmalta, mutta mitäpä puolisokea ikäneito siitä olisi mitään tiennyt, ellei vasemman puolen yökulkijan hermo olisi katkennut. Metsästä alkoi kuulua oksien rusahduksia ja tantereen ryskyntää ilmeisen suurikokoisen elukan pantua menemään. Näin mielessäni 700 kiloisen lapiosarvisen hirvisonnin, joka leveä roikkuva turpa ojollaan, luomet puoliksi tummien silmien päällä aivan kypsänä häirityksi tulemisestaan ravasi kohti järjellisempiä syömäapajia. Takaisin tullessa taas, nyt jälleen vasemmalla puolellani, havaitsin naapurin pellolla jököttävän hirvilehmän kiinteän tuijotuksen.

Olipa mukavaa kömpiä takaisin lämpimään sänkyyn hieman liian ohuelle patjalle, vetää peitto kylmenneille varpaille ja ajatella ympäröivää yöluontoa, joka kuhisee elämää silloinkin, kun itse vain nukkuu. Ihanaa alkanutta kesää<3

Published by jaanaauvi

Olen opettaja ja turkulainen kaupunginvaltuutettu. Jaan kanssasi kattauksia elävästä elämästä sanoin ja kuvin, sillä katso: maailma on kaunis!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Create your website at WordPress.com
Get started
%d bloggers like this: