#etävappu2020 – koronakotoilua osa 8

Vappu, kaikkien hauskuutus, kehotettiin tänä vuonna viettämään pienesti kotona tai parvekkeella. Panostin lähinnä aattoon, sillä vapunpäiväksi olimme suunnitelleet kesäpaikan terassin rakentamista.

Tein vappuviikolla muutamia hankintoja, kuten sydämenmuotoisen Hello Kitty -foliopallon ja pari serpentiinirullaa. Koristelin ruokapöydän yllä olevan tilan kiinnittämällä ne valaisimeen. Heliumpallo sojotti ylöspäin ja serpentiinit valuivat pöydän pintaan asti. Ei näyttänyt hyvältä. Hetkinen… nyt muistin huolella vaalimani perinnehuiskan, yli 20 vuotta vanhan bambuvartisen silkkipaperisen koristeen, jonka vuosi vuoden jälkeen säilön muovipussiin seuraavaa vappua varten. Asettelin huiskan maljakkoon ja mieleni liittyi viimein vappuisiin traditioihini. Esivalmistelu suoritettu. Vuorossa pöydän kattaus.

Kaivoin kauneimmat ruokalautaseni esille, lautasliinat ja arkiset teräksiset aterimet. Kombo ei miellyttänyt silmääni ollenkaan. Sitten muistin äidiltä perityt Chippendale pöytähopeat. Niihin oli ajan saatossa muodostunut tummentumia, joten perustin keittiön työpöydälle hopeankiillotusaseman. Hmm…mitä siihen taas tarvittiinkaan? Alumiinifoliopala astian pohjalle, suolaa, vettä ja tummuneet aterimet. Hymyilin sekä itselleni sisäänpäin että haarukoille ja veitsille, joiden pinta kirkastui silmin nähden.

Tänä vuonna tarjoilin naudan marmoriulkofilepihvin Hasselbackan perunoilla (olisivat saaneet olla hieman pidempään uunissa) punaviinikastikkeen kera. Lisukkeeksi keitin vihreitä parsanvarsia ja ne syötiin italialaisen mozzarellan kanssa. Kastikkeesta jäänyt Tommasi Crearo täydensi yksinkertaista ateriaa. Hieno Chippendale veitseni on tavallinen ruokailuveitsi, eikä sovellu lihan leikkaamiseen. Oivalsin sen ajoissa ja olin kattanut sahalaitaiset veitset lautasten viereen. Hienoiluveitseni oli lopulta vain etävapputunnelmaa kohottava koriste.

Olin Lidlistä löytänyt hyvännäköisiä mansikoita. Poistin niistä kannat, huuhtelin, kuivasin ja asettelin tarjoilumaljaan. Niiden päälle tipautettiin muutama pisara Disaronnoa, mintunlehtiä ja ne syötiin vaniljakastikkeessa. Helppoa ja hyvää.

Pari komediallista elokuvaa; ei kiitos mitään, mikä menee syvälle.

Sää muuttui sateiseksi, joten kun tätä kirjoitan, lojun sohvalla sen sijaan että ponnistelisin kesäpaikan terassin kimpussa. Aika tuntuu jotenkin pitkältä, vähän JVG:n Ikuisen vapun tunnelmissa, vaikkakin sen sijaan että oltaisiin kaukana himasta, ollaan vaan siellä.

Published by jaanaauvi

Olen opettaja ja turkulainen kaupunginvaltuutettu. Jaan kanssasi kattauksia elävästä elämästä sanoin ja kuvin, sillä katso: maailma on kaunis!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Create your website at WordPress.com
Get started
%d bloggers like this: