Arjenkuningatar – koronakotoilua osa 7

Elämämme eristyksissä on asettunut uomiinsa. Tunnistin eräänä aamupäivänä hetken, jolloin totesin olevani sopeutunut tilanteeseen. Siihen, etten enää nykyisin ole kotona koskaan yksin ja siihen, että jotkut poikkeuslait synnyttivät valtakuntaan uudenlaista järjestystä.

Mies, jonka kanssa jaan elämääni, on valloittanut kotimme etätöihinsä. Ne alkavat aamulla sohvalla ja jatkuvat iltaan saakka nojatuolissa. Hän ei muista käydä ulkona paitsi voimallisesti kannustettuna. Hän vie roskapussin taloyhtiömme jätehuoneeseen ruutuflanellisissa yöpöksyissään. Hän kadottelee tavaroitaan, ja minä kerron missä ne ovat.

Ruoanlaitto keittiössämme on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Teen ruokaostokset ja mietin mitä laitetaan. En käytä eineksiä, joten kaikki alkaa aina perunasta ja porkkanasta. Eipäs, unohdin Saarioisten maksalaatikon, jota rakastan kuumana, kylmänä sekä haaleana ja jokainen, jolle joskus erehdyn mainitsemaan asiasta, saa kylmiä inhon väristyksiä ja puistatuksia. En ymmärrä miksi?? No, joka tapauksessa, saan tarvitessa apulaisen sinne keittiöön ja annan hänelle helppoja tehtäviä, kuten kuorimista, raastamista, pilkkomista tai pöydän kattamista. Illalla saatan saada toimintaohjeen, kuten: ”älä keitä minulle aamulla kaurapuuroa” ja tiedonannon: ”olen valmistanut itselleni tuorepuuroannoksen aamua varten”, sillä päivät alkavat tavallisesti kattilallisella kaurapuuroa.

Kun ollaan lähes koko ajan kotona, sotkua syntyy. Torstai on perinteinen siivouspäiväni ja ilmoitan siitä työtehtävien jakoa varten. ”Taasko?” kuuluu usein hämmästynyt kommentti. ”Vastahan me viimeksi siivottiin.” Ei mitään muttia, toinen imurin varteen ja toinen vessoihin, näin se menee. Arkisen eristyselämän yksityiskohtien laajempi erittely ja esittely saattaisi kriisiyttää nykyistä seesteistä tunnelmaa, joten jääköön tähän.

Poikkeustila synnytti valtakuntaani hämmentävän valtatyhjiön, jota jonkun piti täyttää arjen sujuvoittamiseksi. Rooli lankesi minulle. Tasavallassa ei järjestetä kruunajaisia. Niinpä askartelin itselleni kruunun vessapaperista (materiaali on käytettävissä edelleen alkuperäiseen tarkoitukseen).

Published by jaanaauvi

Olen opettaja ja turkulainen kaupunginvaltuutettu. Jaan kanssasi kattauksia elävästä elämästä sanoin ja kuvin, sillä katso: maailma on kaunis!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Create your website at WordPress.com
Get started
%d bloggers like this: